Ja yht´äkkiä oletkin työtön yrittäjä

Alkuvuosi näytti hyvältä. Työtilaisuuksia oli luvassa sekä uutistoimittajan että hieman vapaamman sisällöntuotannon parissa eri medioille.

Sitten toimeksiantajat ilmoittavat, että koronan vuoksi emme toistaiseksi osta mitään free lancer -toimittajilta.

Emme siis  mitään.

Minustakin tuli yllättäen työtön yrittäjä, jonka osakeyhtiöllä ei ole mitään laskutettavaa, mutta peruskulut ovat aivan samat kuin ennenkin.

Reilu viikko on mennyt miettiessä, miten tästä eteenpäin. Säästän muutaman satasen kuukaudessa, kun ryhdyn itse hoitamaan kirjanpitoani tai kun lasken yritysvakuutusteni arvoa, mutta niillä ei ole ratkaisevaa merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Onneksi olen tällä hetkellä yksinyrittäjä, sillä nyt minulla on huoli vain omasta toimeentulostani. En ole koskaan ollut ilman palkkatyötä tai yrittäjätuloa.

Opiskelen sosiaalisen median nykyistä paremman hyödyntämisen ja ilmoittaudun verkkokursseille lisäopin toivossa. Olen vain turhan vaativa kurssilainen, sillä haluan, että opettaja osaa enemmän kuin oppilas ja saan rahalleni vastinetta.

Ja perusasiat ovat hallinnassa. Simoskat YouTube -kanavani ohjelmat ovat nyt myös kuunneltavissa podcastina. Tässä ensimmäinen ohjelma:

Kertaan Kielitoimiston uusimmat ohjeet.

Nyt tiedän, että yht´äkkiä kirjoitetaan nykyisin yhtäkkiä, mutta tämä tieto ei todennäköisesti lisää lainkaan työmarkkina-asemaani.

Suomen hallitus neuvoo ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi.

Se ei tässä tilanteessa paljon lohduta, sillä siellä voi piakkoin olla lähes 180.000 muutakin yksinyrittäjää. Eikä kukaan tiedä, mitä oikeasti pitäisi tehdä.

Moni yksinyrittäjä saattaa saada apua, mutta liian hitaasti.

Jossakin oli ohje, että kannattaisi miettiä palkkatyötä yrittäjyyden sijaan tai sen lisäksi, kun se nyt poikkeusoloissa on mahdollista ja firmaa ei tarvitsisi alasajaa.

Ystäväni mukaan minulla on valtavasti osaamista. Itse en tätä kykene hahmottamaan, sillä ajatukseni ovat solmussa.

Ansioluettelossani on kuitenkin monenlaista koulutusta kuten muun muassa:

  • yhteiskuntatieteiden maisteri 1996, Lapin yliopisto, laillistettu sosiaalityöntekijä 2016
  • saattohoidon vapaaehtoisen tukihenkilön peruskurssi, Pohjois-Suomen syöpäyhdistys 1988
  • kuolevan potilaan hoito ja kohtaaminen, Lapin kesäyliopisto 1996
  • psykologian approbatur, Lapin yliopisto 2003
  • valtio-opin approbatur, Lapin yliopisto 2004
  • radiotoimialan johtamistaidon koulutusohjelma 2000-2001
  • työsuojelukoulutus, peruskurssi 2006
  • pk-yrityksen johtamiskoulutus 2012-2013
  • HHJ-puheenjohtajakurssi 2016

ja työkokemustakin esimerkiksi näistä:

  • Veerantalo Oy, toimitusjohtaja/yrittäjä helmikuu 2009-
  • Yleisradio/Lapin radio, uutistoimittaja, uutistuottaja 9.3.1998-6.2.2009
  • Uusi Rovaniemi, toimittaja, toimitussihteeri 5.10.1989-7.3.1998
  • Pohjolan Sanomat, Rovaniemen aluetoimitus, toimittaja 1.5.-30.9.1989
  • Pohjolan Sanomat, Rovaniemen aluetoimitus, toimittaja 23.5.-31.10.1988
  • Pohjolan Sanomat, Kemin toimitus, toimitusharjoittelija 27.5.-7.8.1985

Korona on saanut meidät kaikki miettimään, mikä elämässä on oikeasti merkittävää ja mikä ei. Että lähimmisten turvallisuudesta on huolehdittava ja perhe ja terveys ovat tärkeimmät.

Ehkä voisin seuraavan pätkän työuraani tehdä kuitenkin ikäihmisten parissa, sillä se oli haaveeni jo 1984, kun aloitin sosiaalityön opinnot Lapin korkeakoulussa. Ja sitä haavetta yritin toteuttaa Lähteentien Pirtillä ikäihmisten päivätoiminnassa ja yhteislauluissa.

Simoskat -kanavallani pääsin haastattelemaan toistaiseksi viimeisessä jaksossa 97-vuotiasta Alli Korvaa, kolmen sodan lottaa, jonka elämäniloa ja viisautta ihastelen edelleen.

Kun talvisota päättyi 80 vuotta sitten, silloin ei annettu periksi ja yhteisöllisyys oli vahvaa kuten jälleenrakennuksen vuosinakin hieman myöhemmin.

Samoilla arvoilla me rakennamme myös koronan jälkeistä yhteiskuntaa.

Ehkä sieltä löytyy työsarkaa myös minulle.

Vesivahinko ja korona

Siitä on nyt reilu kuukausi. Ensin vettä tuli pieninä puroina lähes suoraan pesuhuoneen lattiakaivoon. Hetkeä myöhemmin pitkin saunan kattoa ja seinärakenteita ja sitten sitä vain satoi.

Sulamisvettä.

Olimme ehtineet asua uudessa kodissamme reilun vuoden. Pinnat oli remontoitu ja tavarat löytäneet paikkansa. Koti alkoi tuntua kodilta.

Ja sitten yllättäen iso osa kotia kastuu. Katon rappaukset irtoavat, vesipisarat tavoittavat sähkötaulun ja sulakkeet kärähtävät.

Tunnelma oli epätodellinen.

Kattokaivojen lämmityskaapeli ei ollut syystä tai toisesta päällä ja kaivot olivat jäätyneet. Ja vesi löytää aina reittinsä.

Ahdistustamme ei vähennä lainkaan se, ettei kotivakuutus korvaa mitään. Vakuutusyhtiömme lohdutti, ettei yksikään muukaan vakuutusyhtiö korvaa kotivakuutuksesta vahinkoa, joka aiheutuu kattovuodosta.

Syynä on yksinkertaisesti se, että kattovuotoja on Suomessa niin paljon, ettei niitä nykyisillä maksuilla voitaisi kattaa. Jos vesiputki tai viemäri olisi korkannut, tilanne olisi toinen.

Jostain syystä tämä tieto ei meitä paljon auttanut. Niin kuin ei sekään, että olimme itse täysin syyttömiä tilanteeseen.

 

Oma koti jätesäkeissä.
Kattokaivo jäässä ja sulamisvedet satoivat sisälle.
Yläpohjan märät eristeet.
Märät eristeet poistettiin.
Vesi läpäisi katon.
Katto piti purkaa.

Muutamia viikkoja myöhemmin valitsemme kylpyhuoneen kaakeleita ja saunan seinämateriaaleja, mietimme, tuleeko eteisen kaapin liukkuoviin peilit vai ei. Evakkokodissa arki sujuu ja omassa kodissamme betoni kuivuu sentti sentiltä, mutta pölyä on joka paikassa ja maallinen omaisuus ahdettuna jätesäkkeihin ja kahteen pikkuhuoneeseen.

Kuivumisaika on yleensä sentti viikossa, evakkoasuminen on kallista ja epämääräinen olotila vie voimia. Tämä jatkuu ainakin muutaman kuukauden: kanervat kuivuvat parvekkeella, sillä niiden sesonki on ohi ennen juhannusta.

Pintamateriaalien valinta ei kiinnosta samalla tavalla kuin reilu vuosi sitten: nyt on pakkotilanne ja jotakin niihin lattioihin ja seiniin on laitettava. Evakkokodin ainoa pöytä täyttyy katalogeista ja esitteistä. Siitä, mikä on trendikästä ja mikä ei.

Ihan sama.

Haluan kotiin, haluan kotitoimistoni takaisin, haluan keskittymiskykyni takaisin. Ajatukset harhailevat kylpyhuonekalusteiden ja saunan laudemateriaalien välillä, esteettömässä asumisessa ja ikääntymisessä, free lancer-toimittajuuden ja sisällöntuottamisen markkinoinnissa.

Valmista ei tule.

Käyn hiihtämässä Kirkkolampea ympäri. Lihasmuisti ei unohda: perinteinen hiihto on samaa kuin lapsena Perämeren jäällä tai Simon kuntoladulla, jossa piti kaksi kertaa ylittää Simojoki ja avannot pelottivat. Ahdistus jää hetkeksi hiihtoladulle. Kymmenen kilometrin kohdalla tulee väsymys ja haave lihaksia hellivästä lämpimästä saunasta.

Saunaa ei ole.

Tuttu toimittaja kysyy kommentteja Lapin Kansan juttuun, mutta nyt ei irtoa mielipidettä. Tämä aihe tulee liian lähelle, menee ihon alle.

Vaihtolavalla on meidän kotimme sauna, pesuhuone ja vähän muutakin.

 

Vesivahinko veti vakavaksi.
Tässä vaiheessa ei naurattanut.

Tilanne on masentava.

Sitten tulee koronavirus ja koko maailma on sekaisin.

Onneksi meillä on vain vesivahinko.

 

Tauko teki hyvää

Simoskat -kanavan joulutauon piti olla hieman lyhyempi, mutta ärhäkkä flussa vei toimittajalta äänen ja työkyvyn.

Vieläkin ääneni on niin matala, että erityisesti vanhempien ihmisten on vaikea saada selvää puheestani.

Tauko on tehnyt hyvää myös kanavan seuraajille, sillä tilaajien määrä on kasvanut ilahduttavasti ja näyttökertoja on lähes 19.000.

Oma kanava avattu YouTubessa

Internetin maailma on ihmeellinen, sillä jokainen haastattelu kerää säännöllisesti lisää katselukertoja.

Tauko on saanut seuraajat myös kyselemään, milloin on seuraavan jakson vuoro. Lisäksi olen saanut lukuisia juttuvinkkejä haastateltavista ja Rovaniemen lähihistorian tapahtumista.

Paukkupakkasista huolimatta pyrimme saamaan tämän vuoden ensimmäisen jakson valmiiksi tällä tai viimeistään ensi viikolla.

Ja jonkin verran lisävauhtia kanava on saanut Lapin Kansan haastattelusta, jossa sain kertoa, miksi Simoskat on perustettu.

Joskus itsekin juttuaiheena.

IL: Rovaniemellä kiertotalous otetaan tosissaan

Maailma pelastuu pienillä askelilla ja Rovaniemi pyrkii olemaan tässä edelläkävijänä.

Ainakin Napapiirin Energia ja Vesi Oy on ennakkoluulottomasti hakenut kumppaneita ratkaisemaan jätelietteen käsittelyyn liittyviä ongelmia.

Yksinkertaistaen liete kuivataan ja palautetaan takaisin kiertoon lannoitteena.

Harvoin toimittajana olen sanaton ja ihmeissäni: miten tämä on oikeasti mahdollista.

On se.

Ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, tästä saattaa tulla vielä kansainvälinen läpimurto.

Hienoa työtä Rovaniemi ja NEVE Oy!

Rovaniemi ratkaisee jätevesiongelmaa

IL: Sotilaat osasivat myös ottaa ilon irti

Rovaniemeläinen Tuomas Honka julkaisi syksyllä isänsä sotapäiväkirjoihin perustuvat muistelmat. Hongan Lassin sota kertoo kolmen sodan tapahtumista yhden kokijan, Lauri Hongan näkökulmasta.

Tarkat muistiinpanot sekä tuhat kirjettä ja korttia syventävät tietojamme siitä, minkälaista oli elää parhaat nuoruusvuodet isänmaata puolustaen.

Lauri Honka (1921-2000) muistuttaa, että hänen ikäpolvensa nuoruuteen kuului sota ja ilo otettiin irti silloin, kun se oli mahdollista. Elämä sotareissuilla olikin ajoittain värikästä.

 

Lauri Honka.
Lauri Honka.

 

Hongan Lassin sota 1939-1945.

IL: Veteraanit kutsuttiin Linnan juhliin

Sain kunnian haastatella kahta rovaniemeläisveteraania, jotka olivat saaneet kutsun Linnan juhliin. Sekä Arvi Räsänen, 94 että Aarne Rautiola, 94 ovat yhä hyvässä kunnossa, seuraavat veteraaniasioiden hoitamista tässä maassa ja tietävät, kuinka arvokas asia itsenäisyys on.

”Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sä silloin
askel jo uupunut on
lapset ja lastemme lapset
teidän nyt vuoronne on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
muistakaa, heille kallis ol’ maa
kertokaa lasten lapsille lauluin
himmetä ei muistot koskaan saa.
Hymni soi holvissa hiljaa
tummana kaipuuta soi
aika on korjannut viljaa
sarka jo kynnetty on.
Ammoin me marssimme kahden
tulta löi taivas ja maa
rannoilta Äänisen lahden
kelle nyt kertoa saa…”
Kutsu.
Kutsu Linnan juhliin.
Aarne Rautiola.
Aarne Rautiola.
Arvi Räsänen.
Arvi Räsänen.

Arvi Räsänen ja Aarne Rautiola saivat kutsun Linnan juhliin.

Oma kanava avattu YouTubessa

Nuoriso kyseli kesäkuussa Lähteentien Pirtin myynnin jälkeen, että mitäs äiti olet ajatellut tehdä. Vastasin, että alan tubettajaksi. Lapset sanoivat, että se on todella noloa ja onneksi meillä on eri sukunimi.

No, en nyt ihan tubettajaksi ole ryhtymässä, mutta ajatus alkoi kiehtoa. Kesän aikana perehdyin niin suomalaiseen kuin kansainväliseen tubetus-kulttuuriin ja huomasin, että tarjonta on suunnattu lähinnä nuorille ja sisältö on melkoista menoa ja melskettä.

Pohdiskelin, olisiko minusta tyhjänhöpöttäjäksi ja tulin siihen lopputulokseen, että ei.  Oman YouTube-kanavan sisältö alkoi hahmottua kymmenien keskustelujen jälkeen ja nyt Simoskat -kanava on katsottavissa YouTubessa.

Luvassa on uutistoimittajan muutaman vuosikymmenen kokemuksella perusjournalismia eli henkilöhaastatteluja, tarinoita Rovaniemestä ja rovaniemeläisistä, kauniita kuvia kotikaupungistamme ja hieman musiikkia.

Kaikkea sellaista, mikä voisi kiinnostaa yli 50-vuotiaita, kun elettyä elämää on jo jonkin verran kertynyt. Eli ei räppiä, ei liian nopeasti vaihtuvia videonpätkiä tai heiluvia kuvia, räjähtävää toimintaa.

Ideoinnissa isona apuna on ollut kansantaitelija Leo Vierelä, jonka kirjoituksia Pertti Kivimäki tulkitsee. Alkutunnuksen musiikki on Leon sävellys. Teknisestä toteutuksesta vastaa Risto Viitanen.

Ja kun kanava saa riittävästi tilaajia ja näyttökertoja, tavoitteena on myös kaupallinen yhteistyö paikallisten yritysten kanssa.

Mirja-Liisa Lindström oli ensimmäisen ohjelmamme Mitä kuuluu -henkilöhaastattelussa.
Maarit Simoska, Risto Viitanen ja Mirja-Liisa Lindström ja ensimmäisen jakson kuvaukset Kirkkolammella. Mirja-Liisa aloitti henkilöhaastattelujen sarjan.