Ja yht´äkkiä oletkin työtön yrittäjä

Alkuvuosi näytti hyvältä. Työtilaisuuksia oli luvassa sekä uutistoimittajan että hieman vapaamman sisällöntuotannon parissa eri medioille.

Sitten toimeksiantajat ilmoittavat, että koronan vuoksi emme toistaiseksi osta mitään free lancer -toimittajilta.

Emme siis  mitään.

Minustakin tuli yllättäen työtön yrittäjä, jonka osakeyhtiöllä ei ole mitään laskutettavaa, mutta peruskulut ovat aivan samat kuin ennenkin.

Reilu viikko on mennyt miettiessä, miten tästä eteenpäin. Säästän muutaman satasen kuukaudessa, kun ryhdyn itse hoitamaan kirjanpitoani tai kun lasken yritysvakuutusteni arvoa, mutta niillä ei ole ratkaisevaa merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Onneksi olen tällä hetkellä yksinyrittäjä, sillä nyt minulla on huoli vain omasta toimeentulostani. En ole koskaan ollut ilman palkkatyötä tai yrittäjätuloa.

Opiskelen sosiaalisen median nykyistä paremman hyödyntämisen ja ilmoittaudun verkkokursseille lisäopin toivossa. Olen vain turhan vaativa kurssilainen, sillä haluan, että opettaja osaa enemmän kuin oppilas ja saan rahalleni vastinetta.

Ja perusasiat ovat hallinnassa. Simoskat YouTube -kanavani ohjelmat ovat nyt myös kuunneltavissa podcastina. Tässä ensimmäinen ohjelma:

Kertaan Kielitoimiston uusimmat ohjeet.

Nyt tiedän, että yht´äkkiä kirjoitetaan nykyisin yhtäkkiä, mutta tämä tieto ei todennäköisesti lisää lainkaan työmarkkina-asemaani.

Suomen hallitus neuvoo ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi.

Se ei tässä tilanteessa paljon lohduta, sillä siellä voi piakkoin olla lähes 180.000 muutakin yksinyrittäjää. Eikä kukaan tiedä, mitä oikeasti pitäisi tehdä.

Moni yksinyrittäjä saattaa saada apua, mutta liian hitaasti.

Jossakin oli ohje, että kannattaisi miettiä palkkatyötä yrittäjyyden sijaan tai sen lisäksi, kun se nyt poikkeusoloissa on mahdollista ja firmaa ei tarvitsisi alasajaa.

Ystäväni mukaan minulla on valtavasti osaamista. Itse en tätä kykene hahmottamaan, sillä ajatukseni ovat solmussa.

Ansioluettelossani on kuitenkin monenlaista koulutusta kuten muun muassa:

  • yhteiskuntatieteiden maisteri 1996, Lapin yliopisto, laillistettu sosiaalityöntekijä 2016
  • saattohoidon vapaaehtoisen tukihenkilön peruskurssi, Pohjois-Suomen syöpäyhdistys 1988
  • kuolevan potilaan hoito ja kohtaaminen, Lapin kesäyliopisto 1996
  • psykologian approbatur, Lapin yliopisto 2003
  • valtio-opin approbatur, Lapin yliopisto 2004
  • radiotoimialan johtamistaidon koulutusohjelma 2000-2001
  • työsuojelukoulutus, peruskurssi 2006
  • pk-yrityksen johtamiskoulutus 2012-2013
  • HHJ-puheenjohtajakurssi 2016

ja työkokemustakin esimerkiksi näistä:

  • Veerantalo Oy, toimitusjohtaja/yrittäjä helmikuu 2009-
  • Yleisradio/Lapin radio, uutistoimittaja, uutistuottaja 9.3.1998-6.2.2009
  • Uusi Rovaniemi, toimittaja, toimitussihteeri 5.10.1989-7.3.1998
  • Pohjolan Sanomat, Rovaniemen aluetoimitus, toimittaja 1.5.-30.9.1989
  • Pohjolan Sanomat, Rovaniemen aluetoimitus, toimittaja 23.5.-31.10.1988
  • Pohjolan Sanomat, Kemin toimitus, toimitusharjoittelija 27.5.-7.8.1985

Korona on saanut meidät kaikki miettimään, mikä elämässä on oikeasti merkittävää ja mikä ei. Että lähimmisten turvallisuudesta on huolehdittava ja perhe ja terveys ovat tärkeimmät.

Ehkä voisin seuraavan pätkän työuraani tehdä kuitenkin ikäihmisten parissa, sillä se oli haaveeni jo 1984, kun aloitin sosiaalityön opinnot Lapin korkeakoulussa. Ja sitä haavetta yritin toteuttaa Lähteentien Pirtillä ikäihmisten päivätoiminnassa ja yhteislauluissa.

Simoskat -kanavallani pääsin haastattelemaan toistaiseksi viimeisessä jaksossa 97-vuotiasta Alli Korvaa, kolmen sodan lottaa, jonka elämäniloa ja viisautta ihastelen edelleen.

Kun talvisota päättyi 80 vuotta sitten, silloin ei annettu periksi ja yhteisöllisyys oli vahvaa kuten jälleenrakennuksen vuosinakin hieman myöhemmin.

Samoilla arvoilla me rakennamme myös koronan jälkeistä yhteiskuntaa.

Ehkä sieltä löytyy työsarkaa myös minulle.